Kysymyksiä ja vastauksia konkursseihin liittyen

Viime aikoina mediassa on nostettu paljon esiin sitä, miten koronapandemiasta johtuvien väliaikaisten lakimuutosten odotetaan vaikuttavan konkurssien määrään siinä vaiheessa, kun palataan normaaliin hakemusmenettelyyn. Jotkut ennustavat suurta konkurssiaaltoa, kun taas toiset ovat sitä mieltä, ettei se tule vaikuttamaan konkurssien määrään kovinkaan paljon. Riippumatta siitä, mihin suuntaan tilanne kevään aikana kehittyy, haluamme tarttua tilaisuuteen ja selventää muutamia konkurssimenettelyyn liittyviä kysymyksiä, joihin tapaamme törmätä toiminnassamme.

1. Kuinka konkurssiin asettaminen tapahtuu?

Konkurssihakemus jätetään aina yrityksen koti- tai hallintopaikan käräjäoikeuteen. Hakemuksen voi jättää yritys itse tai vaihtoehtoisesti velkoja, jolla on yritykseltä saatavia. Jos yritys hakee itsensä konkurssin, riittää yleensä hallituksen yhtiökokouksessa tekemä varmistus siitä, että yritys ei pysty maksamaan velkojaan, ja ettei maksukyvyttömyys ole vain väliaikaista. Pääsääntöisesti kukaan ei koskaan kyseenalaista sellaista hakemusta, ja yritys asetetaankin konkurssiin pian sen jälkeen, kun suurimpia velkojia on kuultu. Mikäli konkurssihakemuksen jättää velkoja, pyydetään yritykseltä lausuma, ja jos yritys vastustaa hakemusta, järjestetään suullinen käsittely, johon kutsutaan molemmat osapuolet. Jos hakijavelkojalla on selvä ja riidaton saatava, on vaikea välttää konkurssia. Riippumatta siitä kuka konkurssia hakee, täytyy hakemuksessa olla ehdotus pesänhoitajasta. Tämän ehdotetun henkilön tulee antaa suostumuksensa tehtävään. Pesänhoitajiksi nimitetään pääsääntöisesti asianajajia, joilla on kokemusta konkurssimenettelyistä.

2. Mitä pesänhoitaja tekee?

Kun yritys asetetaan käräjäoikeuden toimesta konkurssiin, loppuu yrityksen johdon vastuu yrityksen toiminnasta. Konkurssiin asettamisen yhteydessä käräjäoikeus määrää pesänhoitajan. Pesänhoitaja tapaa velallisen edustajat ja käy läpi tilanteen. Tämä täytyy tehdä, jotta pesänhoitaja saa mahdollisimman tarkan käsityksen siitä, miten konkurssi voidaan hoitaa parhaiten kussakin tapauksessa. Sillä on huomattava ero, onko yrityksen toiminta vielä käynnissä työntekijöiden voimin, vai onko toiminta lakkautettu jo kauan sitten. Pesänhoitaja laatii useita lakisääteisiä dokumentteja konkurssimenettelyn aikana, joista ensimmäiset kaksi ovat pesäluettelo ja velallisselvitys. Pesäluetteloon listataan yrityksen varat ja velat per konkurssipäivä, ja useimmiten velat nousevat varoja moninkertaisesti suuremmiksi. Pesäluettelon allekirjoittavat konkurssivelallisen aiemmat vastuuhenkilöt, ja he ovat myös vastuussa siitä, että kaikki omaisuus on merkittynä pesäluetteloon. Velallisselvityksessä pesänhoitaja ottaa kantaa muun muassa kirjanpitoon, sekä konkurssin pääasiallisiin syihin. Tässä selvityksessä pesänhoitajan tulee myös ottaa kantaa siihen, onko perusteita takaisinsaantivaatimuksille ulkopuolista toimijaa tai velallisen edustajaa vastaan.

Pesänhoitajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu antaa neuvoja, ja vastata yrittäjän sekä työntekijöiden kysymyksiin. Kaikki tämä sen vuoksi, että menettely olisi mahdollisimman kivuton. Ajallisesti konkurssimenettelyyn kuluu noin vuosi, mutta mahdollisten oikeusmenettelyjen vuoksi voi kulua monta vuotta ennen kuin ne on saatu päätökseen, ja vasta sitten konkurssin voi lopettaa.

3. Kuka maksaa konkurssin?

Kustannukset konkurssimenettelyssä koostuvat konkurssihallinnon palkkioista sekä muista kustannuksista, joita menettelyn aikana syntyy (tuomioistuinkulut, kustannukset kirjanpidon loppuunsaattamisesta, irtisanomisajan palkat, kokouskutsujen ilmoituskustannukset, kirjanpidon säilyttäminen ja tuhoaminen jne.). Palkkiot ja kulut maksetaan aina pesän varoista, mikä tarkoittaa sitä, etteivät ne rasita yrittäjää henkilökohtaisesti. Kaikki palkkiot ja kulut koko menettelyn ajalta käsitellään ja hyväksytetään velkojien osalta velkojainkokouksessa. Suomessa menettelyitä valvoo Konkurssiasiamiehen toimisto. Konkurssiasiain neuvottelukunta on antanut suosituksia koskien konkurssien hoitoa, sekä niistä saatavia palkkioita. Näin ollen velkojat saavat opastusta näistä suosituksista, kun heidän täytyy tehdä päätöksiä palkkiokorvauksista velkojainkokouksissa. Jos konkurssipesä on täysin varaton, voi pesänhoitaja konkurssin raukeamishakemuksen yhteydessä pyytää valtion varoista maksettavaksi 1.000 euroa + alv. Se palkkio, mikä tämän jälkeen on maksamatta, jää pesänhoitajan tappioksi.

4. Vaihtoehto konkurssille

Mikäli yritys haluaa välttää konkurssin, on yrittäjän itse oltava aktiivisesti tekemässä esimerkiksi maksusuunnitelmia yrityksen veloille. Jos näyttää siltä, ettei tilanne parane maksusuunnitelmista huolimatta, kannattaa yrityksen harkita yrityssaneeraushakemuksen tekemistä. Konkurssimenettelystä poiketen yrityssaneerauksessa pyritään säilyttämään elinvoimainen yritystoiminta.

Jotta saneerausmenettely voidaan hyväksyä, tulee olla tarpeeksi vahva näyttö siitä, että tiettyjen kustannussäästöjen jälkeen yrityksen toiminta on sen verran kannattavaa, että se pystyy maksamaan juoksevat kulut normaalisti samalla, kun velkoja lyhennetään tietty määrä. Tämän saavuttamiseksi tulee pienentää kuluja esimerkiksi irtisanomalla työntekijöitä ja/tai lopettaa toimipisteitä. Saneerausohjelma kestää pääsääntöisesti noin viisi vuotta, jonka aikana maksuja valvoo määrätty valvoja. Jos maksusuunnitelmaa ei noudateta, tai uusia velkoja syntyy saneerausmenettelyn aikana, voidaan saneeraus keskeyttää ja tällöin tavallisesti kyseeseen tulee konkurssi.

Syntyikö näistä kysymyksistä ja vastauksista uusia kysymysmerkkejä? Vastaamme mielellämme kysymyksiinne, ja pyydämme lähettämään ne osoitteeseen info@nasmanbask.fi – joitain kysymyksiä ja vastauksia voidaan julkaista kanavissamme, mutta luonnollisesti ilman nimiä tai muita tunnistettavissa olevia tietoja.